Kehittäjäopettajana digitaalisessa yhteiskunnassa

Digierko-opintojen osana on luoda kehittämisprojekti, ja dokumentoida projektin kulku suunnittelusta pilottiin ja tulosten seurantaan. Omalta osaltani projektini on työkalu minkä avulla työstetään yhteisopettajuuden harjoittelua, ja tuotoksena syntyy monialaisen oppimiskokonaisuuden projektisuunnitelma. Opintojen aikana omaa suunnitelmaa on tarkennettu, hiottu, ja palautteiden pohjalta muokattu ja paranneltu, ja lopulta se on ottanut muodon  Sway-pohjalle.

Projektiparit

Tämä kehittämisprojekti tuntuu vastaavan tarpeeseen, sillä yhteisopettajuus ja pariopettajuus tuntuvat kasvavan tietoisesti tuettuina ja painotettuina työskentelymuotoina kouluissa. Vaikka pariopettajuutta voi toteuttaa monin eri tavoin, ja jokainen pari löytää omat toimintamallinsa, on silti hyvä olla joitain työkaluja mistä lähteä liikkeelle.

Näistä ajatuksista oli oma kehittämisprojekti lähtöisin. Projektia suunnitellessani alkuun visioin sen fyysisenä kirjasena, mitä sitten jotain kautta saisi painatettua (tai koulussa tulostettua) ja siten työkalu löytäisi käyttäjänsä. Palautteen ja pohdinnan jälkeen päädyin kuitenkin täysin digitaaliseen muotoon, sillä onhan se helpompi jakaa ja päivittää, ja kestävämpää kehitystäkin, kun ei erillisiä tulosteita tarvitse miettiä.

Työkaluni sisältö oli mietitty ja laadittu, ja alustakin tuli tutuksi sitä työstäessä. Muutaman muokkauksen jälkeen se sai toimivan muodon, ja saatoin todeta sen olevan valmis.

Niin... entäs nyt?

Kehittäjäopettaja on kehittänyt opetuksen kehittämiseen työkalun, ja vielä digitaalisessa, helposti lähestyttävässä muodossa! Kuvatkin ovat itse otettuja, niin ei pitäisi olla tekijänoikeusnokan koputtamista! Menkää ja lukekaa, ottakaa käyttöön!

Mutta mistä sille saa lukijoita? Miten saan sen kenenkään tietoisuuteen?

Laitoin linkin koulumme instagramin profiiliin (jota myös hallinnoin), ja koulun blogistakin (jota kirjoitan) löytyy myös mainiintaa tässä. Näillä tosin lukijoina on lähinnä koulumme vanhempia ja opettajia, niin ehkä kohdeyleisöä ei vielä löytynyt.

Pistin linkin myös omaan instagramiini, sekä omalle Facebook-sivulleni, levitin sitä WhatsApp-keskusteluissa omille opiskelija-aikojen yhteisölle, että koulumme viestintäketjuun.

Vaan vieläkin tuntui, että ehkä tässä on laajempi yleisö yhä hakusessa.
Niinpä kouluhärkää sarvista, ja julkaisu Alakoulun Aarreaittaan - yli 37000 jäsenen yhteisö, sekä valtakunnallisen DigiErko-verkoston Facebook sivuille, niin kohdeyleisö (opettajat ja digitaalisen yhteiskunnan kehittäjäopettajat) olisi varmaan sillä saavutettu!

Ja johan toki, Swayn kävijälaskuri alkoi raksuttaa heti uusille sataluvuille jo saman päivän aikana!

Viikon aikana eräässä toisessa koulutuksessa ollessani meinasin mainita ihan normaalissa ihmisten välisessä keskustelussa tästä swaylle luodusta mallista - vaan huomasin etten osannut sanoa sille osoitetta. Linkkihirviö ei ollut tässä tilanteessa klikattavissa, niin jäi mainostustilaisuus käyttämättä. Myöhemmin samana päivänä otinkin käyttöön bit.ly linkinlyhennyksen, mihin sai vielä itse päättää osoitteen. Nytpä sen muistaa helpolla - bit.ly/projektiparit
Johan voi kertoilla jos sun kelle!

Viikon lopulla palailin jälleen Swayn kertoman kävijädatan ääreen, ja toki oli tullut kävijöitä lisää, vaan ei lainkaan samaa eksponentiaalista tahtia kuin juuri julkaisun ympärillä.

Niin siinäpä pähkinä purtavaksi - suurissa someyhteisössä sisällöntuottoa on niin valtavasti, ettei minunkaan julkaisu pysynyt pinnalla pitkään. Sitkeästi kun selasin, se löytyi kyllä jälleen, vaan harva taitaa enää  selailla kauas joutessaan. Algoritmit saattavat tietysti heittää postaukseni esille uusille ihmisille eri aikaan, mutta voi hyvinkin olla, että näillä julkaisuilla katto oli saavutettu, ja toiveissa vain että työkalu on jäänyt jo vierailleilla talteen, ja he palaavat sen ääreen sitä käyttääkseen.

Päätin vielä valjastaa pari muuta sosiaalista mediaa tämän kehittämisprojektini käyttöön, kokeillakseni potentiaalista lisäyleisön löytämistä. LinkedIn sai julkaisun ja hashtag-ryöpyn, Twitter samaten. Seuraavat päivät näyttänevät, löysivätkö nämä julkaisut vielä yleisöä, vai upposivatko vain pisarina some-mereen.

Kehittäjäopettajana digitaalisessa yhteiskunnassa; 

opettamisen kehittämisen projektin etenemisen vaiheita digitaalisilla alustoilla;

- Alusta: Sway ja Forms kysely (Microsoft O365)

- Kuvat omia digikuvia, tekijänoikeuksien sudenkuopat vältetty

- Levittäminen: Koulun blogi; koulun insta; oma insta; Alakoulun aarreaitta; Valtakunnallinen digierko verkosto; linkinlyhennys bit.ly; LinkedIn; Twitter

Se osaaminen, mikä itselle on tullut yhteisten projektisuunnitteluiden osalta, ja minkä voisin keskustellen ja yhdessä työstäen tehdä kollegan kanssa, on tällä hetkellä ainakin avattu muutamansata kertaa, yhden viikon aikana. Se on useammin, kuin mitä puheilleni ja kirjoituksilleni yhteisopettajuudesta tai opetusprojekteista on missään vaiheessa ollut yleisöä, ja niistä olen jollain tapaa puhunut semijulkisesti ainakin 2016 vuodesta asti (Satuprojektista eteenpäin dokumentointi koulun blogiin, ja v. 2018 ja 2019 ITK-messujen posteriesittelyt messuyleisölle).

Kehittäjäopettajana digitaalisessa yhteiskunnassa yleisö ei välttämättä löydykään luentosaleista tai opehuoneista. Siellä he ovat, ruudun toisella puolen. Ja ei kai se auta, kuin olla tässä pöhinässä mukana, jos tahtoo tämän toiminnan - olla kehittäjäopettajana digitaalisessa yhteiskunnassa - edes jotakuinkin hallita.

Ja jos haluaisi varmistaa laajan yleisön varmemman huomion, julkaisuja pitäisi markkinoida tarkemmin ja tehokkaammin. Ja tämä herättää liudan uusia kysymyksiä;
Mikä on paras ajankohta julkaisulle, mitkä tunnisteet ovat juuri nyt luetuimmat?
Millä varmistan lukijan ensihuomion, mielenkiinnon ylläpidon, ja takaisinpaluun?
Minkä tahon tai henkilön kommentti toisi mahdollisimman monta lisälukijaa?
Onko tarve liittyä useampiin some-yhteisöihin, ja levittää julkaisua myös siellä?
Miten rakentaa omaa some-profiilia ja henkilöbrändiä tällä alalla tunnistettavaksi?
Pitäisikö ostaa mainostilaa joltain forumilta?
Jospa valjastaisi tuttuja tykkäämään ja kommenoimaan julkaisuihini, niin ne leviäisivät sitäkin kautta jälleen laajemmalle yleisölle?

Etenkin kahden viimeisen pohdinnan aikana alkavat niskavillat jo nousta, ja tuntuu että liikutaan aika kaukaisella maalla riviopettajan näkökulmasta.
Mutta niinkin on, että nämäkin aspektit - maksullinen mainostus ja viraalimarkkinointi - ovat osa digitaalisen yhteiskunnan arkea. Vaikkei niitä tähän saumaan käyttäisi, sietäähän niistäkin mahdollisuuksista olla vähintään tietoinen.

***

Tämän blogin elinkaari lähennee loppuaan. Tarkoituksena on ollut käyttää tätä alustaa DigiErko-opintoihin liittyviä kirjoitelmia ja julkaisuja varten, ja nyt on tullut viimeisen virallisen postauksen vuoro. Kenties sitä intoutuu kirjoittamaan tänne lisää huomioita opettajanaolosta nykyajan digitaalisessakin maailmassa, vaan lieköhän niille potentiaalisille hajatelmille lukijoita sitäkään määrää, kuin nyt? Tämän hetken yleisönä lurkkivat luultavimmin digierkovertaiseni, sekä ne joille tuputan linkkiä hengentuotoksiini.
Tuli jatkoa tai ei, kiitos silti lukijoille.

Veni, vidi, digi - tulin, näin, sometin.