Veni, vidi, digi.

Digitaalinen kulttuuri? Jos lähden tarkastelemaan, mitkä kaikki kulttuurit vaikuttavat elämääni ja elinympäristööni, pikaisella pohdinnallakin löytyy aika muutama. Suomalainen, pohjoismainen, länsi-australialainen. Keskipohjalainen, pohjois-pohjalainen, hämäläinen, ja helsinkiläinen. Työpaikan toimintakulttuuri myös omana alueenaan. Ja kaikkien näiden välillä ja lävitse, myös digitaalinen kulttuuri. Digitaalista kulttuuria  voi opiskella Turun yliopiston alaisuudessa tohtoriksi asti, ja Jyväskylässäkin maisteriksi. Siitä on kirjoitettu kirjoja, artikkeleita, ja uutisia. Suomisen (2001) määritelmä pian parin vuosikymmenen takaa listaa digitaalisen kulttuurin tavoitteeksi ihmisten, laitteiden, ja sisältöjen vuorovaikutuksen kriittisen tarkastelun, samalla luoden uutta vuorovaikutusta ja sisältöä  (Suominen, 2013). Digitaalinen kulttuuri pitää sisällään tietokoneiden ja tietoverkkojen välityksellä tapahtuvat viestintätavat ja tottumukset, yhteydenpidon, sekä merkityksen rakenta...

Tämä viidakko on osin ainakin itselleni tuttu, tai vähintäänkin sitä on tullut samoiltua pitkään. Osaan yhä hyräillä dial-up modeemin korvia riipivän yhdistysäänen, ja siitä asti kun olen internetistä mitään tiennyt, se on ensisijaisesti ollut sosiaalisen median käyttöä. KissFM Chat, Demi.fi -keskusteluforumi, MuroPaketti, Reddit, Twitter, Vau-forum... Näitä polkuja löytyy minun tallaamasta someviidakosta. Toki on niitäkin tiheikköjä, minne en ole kajonnut - irc, Irc-Galleria, Snapchat sekä Tinder ovat vain toimintamalliltaan tuttuja, mutta vailla omia profiilejani. Facebookissa olen roikkunut jo vuodesta 2006, silloin kuin siellä ei vielä edes ollut juuri ketään. Sirkat sirittivät silloin tässäosin viidakkoa, vaan nytpä täällä ei tosiaan kukaan enää nuku. Sirkatkin ovat päätyneet jauhelihaksi . Sosiaalinen media on siis suhteellisen olennainen osa arkipäivääni. Somenkäyttötavoiltani olen uskollinen demografiani edustaja. 35-44 vuotias nainen - eniten käytän Facebookia, WhatsAppia ...