Digitalisoituvan yhteiskunnan haasteet koulun näkökulmasta
Digitalisoituva yhteiskunta siirtyy hiljalleen pelkästä paperittomuudesta enenevissä määrin pilvitoimintoihin, ja oletuksena kaikkialla on nopeat yhteydet ja palvelut. Suomessa 4G yhteydet ovat jo arkipäivää (paitsi Helsinki-Oulu junaradan varrella...), ja melkein missä tahansa julkisessa tilassa oletkaan, puhelimeesi tarjotaan avointa WiFi-verkkoa. Suomessa on helppoa päästä nettiin, ja hoitaa asiointeja useilla eri tavoilla.
Kun sovelluksia vielä hiotaan, digitaalisuuden hyötyjä saadaan paremmin valjastettua laajemmin hyvinvoinnin ja turvallisuuden lisäämiseen - kun esimerkiksi nyt jo tekoäly voi tunnistaa lastensuojelun asiakkuutta, niin varhainen ja oikein kohdennettu apu ja tuki saadaan sitä tarvitseville.
Paperi- ja korttirahan vähenevä määrä mobiilimaksujen suosion kasvaessa vie myös digitalisoituvaa yhteiskuntaa eteenpäin. Olin juuri lounaalla parin ystävän kanssa, ja yksi maksoi pöydän laskun kortilla, ja me muut suoritimme osuutemme hänelle mobiilipankkisovellusten avulla. Yritys selviytyi yhdellä korttipäätemaksulla, ja ystävä sai myös rahansa itselleen heti - vaikkei senttiäkään fyysistä rahaa näkynyt missään. Mobiilimaksamisen saralla ollaan vielä pidemmällä esimerkiksi Kiinassa - sikäläistä maksuarkea voi vilkaista esimerkiksi tästä;
Passin uusiminen on myös oiva esimerkki digitalisoituvasta yhteiskunnasta. Siinä missä aiemmin menit paperisten kuvien kera poliisilaitokselle odottelemaan, selviät nykyään huomattavasti vähemmällä. Otatat itsestäsi soveltuvat passikuvat kuvausliikkeessä, mikä laittaa otokset suoraan poliisin digitaaliseen asiointipalveluun. Itselleen saa viestitse koodin, ja sen&pankkitunnusten avulla pääsee tekemään hakemuksensa loppuun, vaikka siinä samalla puhelintaan selaillessa. Muutaman päivän kuluttua saa passinsa hakea läheiseltä noutopisteeltä.
Voi tosin olla, että sähköinen tunnistautuminenkin tulee muuttamaan muotoaan lähivuosina, sillä nykyinen pankkien dominoima menetelmä tuo ylimääräisen mutkan ja riskin eri paleveluiden välille (YLE: Väestörekisterikeskus etsii pankkitunnuksille korvaajaa). Kenties tulevaisuudessa sotu, sormenjälki, ja siristys - henkilökohtainen koodisi ja biometriset tunnisteet, ovat ne, joiden avulla julistaudut itseksesi digiasioidessasi.
Haasteet koulun näkökulmasta
Digitalisoituva yhteiskunta on hieno asia - mutta välillä siihen on hieman hankala osallistua koulun näkökulmasta. Ensinnäkin kouluja vaivaa epätasa-arvoinen laitteisto ja yhteydet. Toisaalla on tietokoneluokkia, toisaalla yksi kärryllinen varattavia laitteita koululle, ja joissain laitteita joka oppilaalle. Internetyhteyksien laatu ja nopeus saattavat myös vaihdella jopa yhden koulurakennuksen sisällä - jokun luokka onkin juuri kuuluvuuskatveen rajoilla, niin yhteydet pätkivät.
Yhtenäisyyden puute sovelluksissa ja laitteissa tuo takkuja taipaleelle - yksillä tunnuksilla pääsee sinne, toisilla tuonne, ja pikkuoppilaankin pitäisi ne muistaa itse, jotta tietoturva olisi kunnossa. Niin, ja sitten on tietenkin GDPR ja tietosuoja - nyt täytyy (syystäkin!) miettiä tarkaan minne voi kerätä henkilötietoja ja millä perustein, minne tarvitsee tunnuksia, kuinka monet tunnukset, jne.
Elokuun alussa Espoon alueella oli valtaisa Wilma/Primus häikkä, mikä aiheutti harmaita hiuksia jos kellekin. Oppilaita ei saatu päivitettyä järjestelmiin, lukujärjestyksiä ei saatu ulos tai tarkistettua, ja paikallaolojen seuranta vaikeutui. Päivitystoimenpiteistä aiheutunut häiriötilanne (missä minkään ei tietenkään pitänyt mennä vikaan), jos ei nyt rampauttanut, niin ainakin aiheutti ontumista päivittäisissä toiminnoissa.
Monisatakertaisesti tykätty ja jaettu Twitter-ketju erään koulun digialustan toimimattomuudesta vanhemman näkökulmasta kertoo myös karua totuutta koulusta digiyhteiskunnan hampaissa. Digitaalinen järjestelmä on otettu käyttöön, vaikkei täysiä käyttövalmiuksia sille vielä ollut tuolla käyttäjätasolla, niin kokemus on jäänyt kaikkiaan negatiiviseksi, sekä oppimista hidastavaksi eikä edistäväksi.
Digitalisoituvan koulun toimintamallit ja tavat ovat vielä niin nuoria, niin niitä on hankala vertailla omiin vanhoihin kokemuksiin. Kotiin ei kulje samassa määrin kirjoja ja vihkoja, ja osa koulutyöstä näyttää pelaamiselta. Olen saanut luokkani vanhemmilta viestiä, että jos he yhdessä kustantaisivat koulukirjat luokalleni, kun niitä ei tunnut tarpeeksi olevan - vaan kyse on ennemminkin siitä, että kyseiset kirjat eivät palvele opetustarkoitusta siinämäärin, että niitä kannattaisi hankkia enempää, tai keskittää opiskeluenergiaa vain niihin. Työn ohjeistus, arviointiperusteet, ja tukimateriaalit ovat oppilailla digitaalisesti, ja he osaavat sujuvasti käsitellä niitä. Osa vanhemmista (ja varmasti opettajistakin...) tukeutuisi yhä mieluusti oppikirjaan - luetaan nämä kappaleet, vastaat kokeissa näihin kysymyksiin oikein, niin saat kymppejä!
Osittain digitalisoituvan yhteiskunnan haasteet koulun näkökulmasta kiteytyvät rahaan. Yhteiskunta pyörii ja etenee kapitalismin voimalla, ja markkinatalous on monilla osin merkittävin ja painavin mittari (eikä esimerkiksi yksilön henkinen hyvinvointi, ympäristönsuojelu, kauneuden kokeminen - ylväitä arvoja kaikki, mutta money over everything). Kustantajat työstävät opetussuunnitelmaan sopivia, innostavia, ja mielenkiintoisia materiaaleja - vaan pitäähän niistä maksaa. Digilaitteistoa halutaan tietenkin koululle käyttöön - mutta budjetti asettaa rajat, ja tarjouskaupalla mennään sen mukaan, mitä kaupungin tai kunnan TVT-osaston vastaavat päättävät. Yksittäisellä koululla on lopulta aika vähän pelivaraa sen suhteen, kuinka paljon koululla on mahdollisuutta edesauttaa digitalisoitumistaan. Tahtoa on opettajilla, taitoa ja intoa oppilailla, ja käyttökelpoista materiaalia saatavilla - maksun väline vain uupuu.
Koulu on järkähtämätön osa yhteiskuntaa, kun jokaisella lapsella on oppivelvollisuus. Kun yhteiskunta digitalisoituu, sitä tekee luonnollisesti koulukin. Suurin osa koulun haasteista tässä digimaastosta tuntuu onneksi väliaikaisilta. Päivityksiä, sovellusten hiomisia, käytettävyyden parantamista, ja uuteen malliin tottumista. Digipyörä pyörii, ja kyydissä ollaan.
Kun sovelluksia vielä hiotaan, digitaalisuuden hyötyjä saadaan paremmin valjastettua laajemmin hyvinvoinnin ja turvallisuuden lisäämiseen - kun esimerkiksi nyt jo tekoäly voi tunnistaa lastensuojelun asiakkuutta, niin varhainen ja oikein kohdennettu apu ja tuki saadaan sitä tarvitseville.
Paperi- ja korttirahan vähenevä määrä mobiilimaksujen suosion kasvaessa vie myös digitalisoituvaa yhteiskuntaa eteenpäin. Olin juuri lounaalla parin ystävän kanssa, ja yksi maksoi pöydän laskun kortilla, ja me muut suoritimme osuutemme hänelle mobiilipankkisovellusten avulla. Yritys selviytyi yhdellä korttipäätemaksulla, ja ystävä sai myös rahansa itselleen heti - vaikkei senttiäkään fyysistä rahaa näkynyt missään. Mobiilimaksamisen saralla ollaan vielä pidemmällä esimerkiksi Kiinassa - sikäläistä maksuarkea voi vilkaista esimerkiksi tästä;
Passin uusiminen on myös oiva esimerkki digitalisoituvasta yhteiskunnasta. Siinä missä aiemmin menit paperisten kuvien kera poliisilaitokselle odottelemaan, selviät nykyään huomattavasti vähemmällä. Otatat itsestäsi soveltuvat passikuvat kuvausliikkeessä, mikä laittaa otokset suoraan poliisin digitaaliseen asiointipalveluun. Itselleen saa viestitse koodin, ja sen&pankkitunnusten avulla pääsee tekemään hakemuksensa loppuun, vaikka siinä samalla puhelintaan selaillessa. Muutaman päivän kuluttua saa passinsa hakea läheiseltä noutopisteeltä.
Voi tosin olla, että sähköinen tunnistautuminenkin tulee muuttamaan muotoaan lähivuosina, sillä nykyinen pankkien dominoima menetelmä tuo ylimääräisen mutkan ja riskin eri paleveluiden välille (YLE: Väestörekisterikeskus etsii pankkitunnuksille korvaajaa). Kenties tulevaisuudessa sotu, sormenjälki, ja siristys - henkilökohtainen koodisi ja biometriset tunnisteet, ovat ne, joiden avulla julistaudut itseksesi digiasioidessasi.
 |
| Biometrisiet tunnisteet yleistynevät? Picture source: http://www.iritech.com/blog/biometric-card/ |
Haasteet koulun näkökulmasta
Digitalisoituva yhteiskunta on hieno asia - mutta välillä siihen on hieman hankala osallistua koulun näkökulmasta. Ensinnäkin kouluja vaivaa epätasa-arvoinen laitteisto ja yhteydet. Toisaalla on tietokoneluokkia, toisaalla yksi kärryllinen varattavia laitteita koululle, ja joissain laitteita joka oppilaalle. Internetyhteyksien laatu ja nopeus saattavat myös vaihdella jopa yhden koulurakennuksen sisällä - jokun luokka onkin juuri kuuluvuuskatveen rajoilla, niin yhteydet pätkivät.
Yhtenäisyyden puute sovelluksissa ja laitteissa tuo takkuja taipaleelle - yksillä tunnuksilla pääsee sinne, toisilla tuonne, ja pikkuoppilaankin pitäisi ne muistaa itse, jotta tietoturva olisi kunnossa. Niin, ja sitten on tietenkin GDPR ja tietosuoja - nyt täytyy (syystäkin!) miettiä tarkaan minne voi kerätä henkilötietoja ja millä perustein, minne tarvitsee tunnuksia, kuinka monet tunnukset, jne.
Elokuun alussa Espoon alueella oli valtaisa Wilma/Primus häikkä, mikä aiheutti harmaita hiuksia jos kellekin. Oppilaita ei saatu päivitettyä järjestelmiin, lukujärjestyksiä ei saatu ulos tai tarkistettua, ja paikallaolojen seuranta vaikeutui. Päivitystoimenpiteistä aiheutunut häiriötilanne (missä minkään ei tietenkään pitänyt mennä vikaan), jos ei nyt rampauttanut, niin ainakin aiheutti ontumista päivittäisissä toiminnoissa.
Monisatakertaisesti tykätty ja jaettu Twitter-ketju erään koulun digialustan toimimattomuudesta vanhemman näkökulmasta kertoo myös karua totuutta koulusta digiyhteiskunnan hampaissa. Digitaalinen järjestelmä on otettu käyttöön, vaikkei täysiä käyttövalmiuksia sille vielä ollut tuolla käyttäjätasolla, niin kokemus on jäänyt kaikkiaan negatiiviseksi, sekä oppimista hidastavaksi eikä edistäväksi.
 |
| Kirjat vai koneet? Source |
Digitalisoituvan koulun toimintamallit ja tavat ovat vielä niin nuoria, niin niitä on hankala vertailla omiin vanhoihin kokemuksiin. Kotiin ei kulje samassa määrin kirjoja ja vihkoja, ja osa koulutyöstä näyttää pelaamiselta. Olen saanut luokkani vanhemmilta viestiä, että jos he yhdessä kustantaisivat koulukirjat luokalleni, kun niitä ei tunnut tarpeeksi olevan - vaan kyse on ennemminkin siitä, että kyseiset kirjat eivät palvele opetustarkoitusta siinämäärin, että niitä kannattaisi hankkia enempää, tai keskittää opiskeluenergiaa vain niihin. Työn ohjeistus, arviointiperusteet, ja tukimateriaalit ovat oppilailla digitaalisesti, ja he osaavat sujuvasti käsitellä niitä. Osa vanhemmista (ja varmasti opettajistakin...) tukeutuisi yhä mieluusti oppikirjaan - luetaan nämä kappaleet, vastaat kokeissa näihin kysymyksiin oikein, niin saat kymppejä!
Osittain digitalisoituvan yhteiskunnan haasteet koulun näkökulmasta kiteytyvät rahaan. Yhteiskunta pyörii ja etenee kapitalismin voimalla, ja markkinatalous on monilla osin merkittävin ja painavin mittari (eikä esimerkiksi yksilön henkinen hyvinvointi, ympäristönsuojelu, kauneuden kokeminen - ylväitä arvoja kaikki, mutta money over everything). Kustantajat työstävät opetussuunnitelmaan sopivia, innostavia, ja mielenkiintoisia materiaaleja - vaan pitäähän niistä maksaa. Digilaitteistoa halutaan tietenkin koululle käyttöön - mutta budjetti asettaa rajat, ja tarjouskaupalla mennään sen mukaan, mitä kaupungin tai kunnan TVT-osaston vastaavat päättävät. Yksittäisellä koululla on lopulta aika vähän pelivaraa sen suhteen, kuinka paljon koululla on mahdollisuutta edesauttaa digitalisoitumistaan. Tahtoa on opettajilla, taitoa ja intoa oppilailla, ja käyttökelpoista materiaalia saatavilla - maksun väline vain uupuu.
 |
| Diginä tai käteisenä, rahaa soisi kouluille enemmänkin. Picture source |
Koulu on järkähtämätön osa yhteiskuntaa, kun jokaisella lapsella on oppivelvollisuus. Kun yhteiskunta digitalisoituu, sitä tekee luonnollisesti koulukin. Suurin osa koulun haasteista tässä digimaastosta tuntuu onneksi väliaikaisilta. Päivityksiä, sovellusten hiomisia, käytettävyyden parantamista, ja uuteen malliin tottumista. Digipyörä pyörii, ja kyydissä ollaan.
Kommentit
Lähetä kommentti